Oppimistyylit eivät ole yhdenvertaisia, vaikka opetus on nykyään melko standardoitua. Aivomme toimivat eri tavoin monista syistä. Aion nyt nostaa esille muutamia havaintoja, joita olen tehnyt omasta oppimisestani vuosien varrella, ja kuinka hyödynnän sitä edelleen uuden oppimisessa.
Kieli
Useimmat meistä käyvät koulua äidinkielellään, ja oletuksena on, että se olisi myös heidän mieluisin opiskelukielensä. Itse en koskaan nauttinut pidempien tekstien lukemisesta ennen kuin kielitaitoni englannissa oli riittävän hyvä, jotta saatoin lukea kirjani englanniksi.
Kun mietin asiaa tarkemmin, uskon sen johtuvan siitä, että englannin kieli toimii hyvin eri tavalla kuin suomi – erityisesti sanojen muotoilun kohdalla. Tämä vaikuttaa suoraan lukunopeuteeni ja turhautumisen taso kasvaa, jos muotoilu ei ole sujuvaa.
Tämän oivalluksen myötä olen saavuttanut lähes syntyperäisen kielitaidon ilman, että olen erityisesti opiskellut kieltä.
Intohimo
Sosiaalisen median aikakaudella, jolloin lyhyet ja nopeatempoiset videot vetävät huomion puoleensa, voi olla haastavaa keskittyä yksitoikkoiseen opetusmateriaaliin. Opiskelija ei ehkä pääse luokassa pakenemaan tylsää sisältöä, ainakaan näkyvästi, mutta jos opettaja ei saa pidettyä huomiota opetuksessa, opiskelijan ajatukset voivat harhautua muualle.
Ennen vihasin historiaa, mutta vaihto-opiskeluvuotenani ymmärsin, ettei ongelma ollut itse aineessa, vaan opettajissa, jotka olivat sitä minulle aiemmin opettaneet. Vaihtovuoteni historianopettaja oli hyvin intohimoinen aiheestaan – ja kaikesta muustakin, mistä hän puhui. Hän kertoi meille tarinoita sen sijaan, että olisi vain käynyt läpi faktoja liitutaululta.
Vielä nykyäänkin yksi suosikkisisällöntuottajistani sosiaalisessa mediassa on amerikkalainen historian professori, joka tekee pitkiä sarjoja eri historiallisista aikakausista, puhuen aiheistaan intohimoisesti.
Joten ehkä voit etsiä omat majakkasi, joiden valoa seurata sen sijaan, että antaisit jonkun toisen välinpitämättömyyden sammuttaa oppimisenliekin.
Nopeus
Neurotyypillinen ihminen ei ehkä samaistu tähän yhtä vahvasti, mutta minulle on erittäin tärkeää, millä nopeudella käyn aineistoa läpi. Vaikka olen vasta hiljattain ymmärtänyt oman ADHD:ni, taaksepäin katsottuna siitä oli ei havaittavissa ainoastaan selviä merkkejä, suorastaan suuria valomainoksia.
En ole vain hyvin tarkka siitä, kuinka nopeasti aihetta käsitellään, vaan odotan myös puhujan puhuvan tavallista nopeammin – lähes hengästyttävällä tahdilla. Jos tempo ei ole riittävän nopea, huomioni karkaa helposti omiin maailmoihin.
Vaikka videon tai äänen toistoa voikin nopeuttaa, äänensävyn vääristyminen häiritsee minua, ja huomioni kiinnittyy vain sen luonnottomuuteen. Siksi olen hyvin valikoiva sen suhteen, mitä alan kuunnella tai katsoa, jos tavoitteeni on käydä sisältö läpi loppuun asti.
Löydä siis itsellesi sopiva tahti ja valitse sisältö, joka vastaa sitä. Jollekin toiselle sama voi olla liian nopeaa, mutta yhtä moni voi kokea sen liian hitaaksi. Tee kuitenkin niin kuin sinulle sopii parhaiten ja hyödynnä sitä, mikä tukee juuri sinun oppimisprosessiasi.
Haasteet
Haasteiden puute voi helposti johtaa aiheeseen kyllästymiseen. Toisinaan voi kuitenkin olla hyödyllistä kokeneille ammattilaisillekin palata perusasioiden pariin – erityisesti, jos niiden käsittelystä on kulunut paljon aikaa – saadakseen ajankohtaisemman näkökulman aiemmin oppimaansa. Kuitenkin silloinkin se voi tuntua turhalta ja tylsältä.
Vaikka mukavuusalueella pysyminen voi tuntua turvalliselta, se harvoin edistää tiedon karttumista ja taitojen kehittymistä. Lisäksi pitäytyminen vain sellaisissa ajatuksissa ja tiedossa, jotka tukevat jo olemassa olevia näkemyksiä, voi johtaa kognitiiviseen dissonanssiin.
Astupa siis epämukavuusalueellesi ja tutustu aiheisiin, jotka ovat sinulle uusia – tai ehkä jopa täysin vastakkaisia omien ajatustesi kanssa. Joka tapauksessa opit varmasti jotakin uutta. Samalla saat vielä henkistä harjoitusta kaupan päälle.
Yhteenveto
En väitä, että olisit oppinut asioita väärin koko elämäsi ajan. Tarkoitukseni oli kuvata esimerkkien kautta sitä, kuinka eri tavoin voimme oppia ja käsitellä uutta tietoa. Tärkeintä on, että sukellat itseesi ja yrität oppia tuntemaan itsesi paremmin.
Joku voi hyötyä tiukoista rakenteista, Pomodoro-tekniikasta, itsenäisestä opiskelusta tai ryhmäopinnoista. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä monista tekniikoista, mutta minulle ne eivät ole tarjonnet apua.
Opi siis tuntemaan itsesi paremmin, äläkä vertaile itseäsi muihin. Löydä oma polkusi elämän mittaisella oppimisen matkalla.